Kosinta

Yksi elämäni ikumuistoisimmista tilanteista on kosinta. Se on samalla myös yksi onnellisimmista hetkistä. 

Olimme kesällä 2017 reppureissaamassa ympäri Aasiaa. Yksi matkakohteistamme oli Kambodža, jossa halusimme ehdottomasti vierailla Angor Watin temppelialueella. Alueella sijaitsee Angor Wat -nimisen temppelin lisäksi useita muita pienempiä temppeleitä. Oli jo melkein sulkemisaika, kun tuktuk-kuljettajamme vei meidän erään tälläisen pienemmän temppelin luo. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen temppelillä ei ollut enää muita turisteja kuin vain me kaksi. Tuktuk-kuljettajamme ja lipuntarkastaja juttelivat keskenään temppelin sisäänkäynnillä. Auringonlasku loi oman mystisen tunnelmansa historiaa rakastaville matkailijoille, jotka saivat rauhassa uppoutua tähän historiallisesti hyvin merkittävään rakennelmaan. Yllättäen Lauri pyysi nenäliinaa ja alkoi tonkimaan sitä repustani. Tässä kuitenkin meni jonkin aikaa, joten käännyin katsomaan mikä tässä oikein kestää. Siinä Lauri seisoi polvillaan edessäni ja kysyi haluaisinko hänen vaimokseen. Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt ympärillämme ja ei siinä muutamalta ilonkyyneleeltä vältytty.

Kosinta tuli minulle täysin yllätyksenä, vaikka myöhemmin sainkin kuulla kantaneeni sormusta matkatavaroissani koko matkan ajan. Se oli taitavasti piilotettu muistikorttien joukkoon, mikä oli varmasti ainut paikka, johon en matkan aikana pahemmin koskenut, vaikka niitä kannoinkin rinkassani. Olimme toki aikaisemminkin puhuneet kihlautumisesta ja naimisiinmenosta sitten joskus tulevaisuudessa.